Yhteistoiminnallisuutta opetukseen

Olen tällä viikolla yrittänyt kehitellä uusia ideoita syyskuun puolivälissä alkavaan opetukseen. Haasteena on yhteistoiminta: miten saada osallistujat tekemään jotain (mitä?) yhdessä, jos jokainen tekee opetuksen aikana omaa kehitystyötään itsenäisesti? Olen lueskellut alan kirjallisuutta toistaiseksi vielä melko laihoin tuloksin.

Kuva: http://carriebjackson.wordpress.com

Parhaat ideat olen tähän mennessä löytänyt Timo Saloviidan (2006) kirjasta "Yhteistoiminnallinen oppiminen ja osallistava kasvatus". Saloviita esittelee kirjassaan erilaisia tekniikoita yhteistoiminnallisuuden lisäämiseksi. Osa tekniikoista on hieman liian yksinkertaisia(?) omaan tarkoitukseeni ja moni tekniikka on lähinnä yhteistoiminnallisuuden opetteluun. Muutama idea kuulostaa kuitenkin kehittämisen arvoiselta.

1. Kolmivaiheinen haastattelu: tehtävä aloitetaan paritehtävänä, jossa molemmat parista kertovat vuoronperään omalle parille oman näkemyksensä käsiteltävästä asiasta. Tämän jälkeen kaksi paria yhdistetään neljän hengen ryhmäksi ja aiemmista pareista nyt tienen kertoo parin näkemyksen ryhmälle; ei siis omaansa. Näin käydään kaikki ryhmän jäsenet läpi. Lopuksi otetaan vielä opettajajohtoinen yhteeenveto kaikista näkemyksistä.
2. Ryhmähaastattelu: neljän hengen ryhmä haastattelee vuorollaan kutakin ryhmän jäsentä sovitun ajan. Muut ryhmän jäsenet siis tekevät vuorossa olevalle haastateltavalle kysymyksiä annetusta teemasta.
3. Vuorokierros: opettaja antaa neljän hengen ryhmille listan käsiteltävistä asioista, joista kukin ryhmässä vuoron perään kertoo oman mielipiteensä.
4. Kysymyskortit (hieman muunneltuna): Osallistujat kirjoittavat ryhmissä kysymyskortteja käsiteltävään aiheeseen liittyen. Jos ryhmästä löytyy myös vastaus, niin se kirjoitetaan kortin kääntöpuolelle. Avoiiksi jääviin kysymyksiin etsitään vastausta koko osallistujajoukolta. Lopuksi opettaja tarkistaa kysymys-vastausparit sekä vastaa avoimiksi jääneisiin kysymyksiin.

Kuva: http://www.agenciasdecomunicacion.org/

Muutama kehittelemisen arvoinen idea löytyi myös Linda Kavelin Popovin (2010) kirjasta "Reilu, reipas ja vastuuntuntoinen - 52 keinoa vahvistaa hyvää käytöstä". Tuossa kirjassa mainittiin menetelmät "Salainen kaveri" ja "Paras ystävä -aivoriihi". Kirjan menetelmät on kehitetty hyvän käytöksen vahvistamiseen, mutta nuo pari menetelmää olisi sovellettavissa myös yhteistoiminnallisuuden osana.

1. Salainen kaveri: opetustuokion aluksi arvotaan osallistujien joukosta jokaiselle ns. salainen kaveri, jonka tehtävänä on seurata kaverin onnistumisia ja raportoida niistä opetustuokion lopuksi. Tätä menetelmää voisi mielestäni soveltaa myös siten, että salaisen kaverin tehtävänä on kehua, ideoida ja kannustaa toista tämän omassa toiminnassa.
2. Paras ystävä -aivoriihi: kirjan menetelmässä pohditaan, mitä hyviä ominaisuuksia parhaalla ystävällä on. Tätä voisi mielestäni soveltaa siten, että pohditaan parasta ideaa, ts. mitä hyviä ideoita ryhmän jäsenellä on.

Näillä ideoilla ei ehkä vielä ihan koko syksyn kestävää opetusta saada yhteistoiminnallisemmaksi, mutta hyvä alku tässäkin jo on.

Mitähän seuraavaksi lukisi?