Pohdimme tällä viikolla opettajien täydennyskoulutuksessa tekijänoikeuksia ja lainsäädännön vaikutusta opettajan työhön. Keskiössä olivat erityisesti digitalisaation mukanaan tuomat haasteet.
Tekijänoikeuslain 1 §:n mukaan sillä, joka on luonut kirjallisen tai taiteellisen teoksen, on tekijänoikeus teokseen. Lähtökohta siis on, että
tekijänoikeus on aina tekijällä, ellei muuta erikseen sovita. Kirjallisina teoksina suojataan sekä kaunokirjallisia että selittäviä kirjallisia esityksiä.
Kirjallisen tai taiteellisen tuotteen on tekijänoikeussuojaa saadakseen ylitettävä ns. teoskynnys, eli sen on oltava
itsenäinen ja omaperäinen tekijänsä henkisen luomistyön tulos. Itsenäisyys- ja omaperäisyysvaatimuksen katsotaan yleensä täyttyvän, jos voidaan olettaa, ettei kukaan muu työhön ryhtyessään olisi tehnyt samanlaista teosta. Tekijänoikeussuojan edellytyksenä ei ole muita erityisiä vaatimuksia. Opettajan työn kannalta tämä useimmiten tarkoittaa sitä, ettei opetusmateriaalit, luentokalvot tmv. opetusmateriaalit yleensä ylitä teoskynnystä, sillä voidaan olettaa, että opetusta toteutetaan useinmiten samalla tavoin opettajasta riippumatta.
Tekijänoikeus suojaa teosta sekä kokonaisuutena että sellaista teoksen osaa, jota muusta teoksesta irrallaan tarkasteltuna voidaan pitää tekijänsä luovan työn omaperäisenä tuloksena.
Kirjallisten teosten kohdalla teoskynnys on melko alhainen. Kirjallisia teoksia ovat esimerkiksi romaanit, muistiot, raportit ja lehtiartikkelit.
Ratkaisu siitä, yltääkö jokin kirjallinen tai taiteellinen tuote teostasoon, tehdään tapauskohtaisella harkinnalla. Tekijänoikeussuojaa ei anneta sellaiselle tuotteelle, joka on syntynyt täysin mekaanisen työskentelyn tuloksena tai kopioimalla jo olemassa olevia tuotteita. Kiistanalaisissa tapauksissa kannattaa pyytää laintulkintaa
tekijänoikeusneuvostolta, joka pyynnöstä määrittää onko tilanteessa kyse tekijänoikeudellisesta ristiriidasta tai tekijänoikeusloukkauksesta.
Tekijänoikeus ei suojaa teoksen aihetta, aiheen käsittelyä ohjaavaa metodia, teemaa, ideaa, periaatetta tai teokseen sisältyviä yksittäisiä tietoja. Myös kirjallisessa teoksessa esitettyjen väittämien ja tietojen asiasisältö jää tekijänoikeussuojan ulkopuolelle. Näin ollen, mm. opettajien tai oppikirjojen yksittäisest tehtävät eivät saa tekijänoikeudellista suojaa. Sen sijaan oppikirja saa tyypillisesti tekijänoikeussuojan tai erityisen laaja tehtäväkokoelma voi saada tekijänoikeussuojan kokoelmana tai luettelona. Täsät huuolimatta yksittäisiä tehtäviä voi huoletta kopioida myös alan oppikirjoista.
Tekijänoikeuslain 2 §:n mukaan tekijänoikeus tuottaa tietyin rajoituksin yksinomaisen oikeuden määrätä teoksesta valmistamalla siitä kappaleita ja saattamalla se yleisön saataviin, muuttamattomana tai muutettuna, käännöksenä tai muunnelmana, toisessa kirjallisuus- tai taidelajissa taikka toista tekotapaa käyttäen. Tekijänoikeuslain 2 §:n 3 momentin mukaan teos saatetaan yleisön saataviin, kun se esitetään julkisesti tai kun sen kappale tarjotaan myytäväksi, vuokrattavaksi tai lainattavaksi taikka sitä muutoin levitetään yleisön keskuuteen tai näytetään julkisesti. Kiellettyä on siten tekijänoikeudella suojatun teoksen tai sen teostasoon yltävän osan kopioiminen muuttamattomana tai muutettuna oman työn osaksi ja tällaisen suojatun teoksen tai sen osan levittäminen yleisön keskuuteen. Tämä koskee myös teosten ja niiden osien skannaamista sekä valokopiointia. Toki tästä on opetukseen myönnetty poikkeussäännöksiä, kuten
Kopioston digilupia. Toki tietyissä tapauksissa teoksen osan käyttäminen ilman tekijän lupaa voi kuitenkin olla sallittua tekijänoikeuslain 2 luvun rajoitussäännösten, esimerkiksi 22 §:n sitaattioikeutta koskevan säännöksen, nojalla.
Tekijän moraalisista oikeuksista säädetään tekijänoikeuslain 3 §:ssä. Sen mukaan tekijän nimi on ilmoitettava hyvän tavan mukaisesti, kun teoksesta valmistetaan kappaleita tai teos kokonaan tai osittain saatetaan yleisön saataviin (ns. isyysoikeus). Lisäksi säännöksessä kielletään teoksen muuttaminen tekijän kirjallista tai taiteellista arvoa loukkaavalla tavalla tai teoksen saattaminen yleisön saataviin sanotuin tavoin loukkaavassa muodossa tai yhteydessä (ns. respektioikeus).
Tekijänoikeus syntyy aina teoksen tekijälle eli fyysiselle henkilölle. Tekijänoikeus on tekijänoikeuslain 43 §:n mukaan voimassa, kunnes tekijän kuolinvuodesta on kulunut 70 vuotta.
Vaikka joku tuotos ei ylittäisikään teoskynnystä, voi siinä silti olla tekijänoikeuden alaista sisältöä, kuten valokuvia. Valokuvien osalta täytyy olla erityisen tarkkana, sillä valokuvaaja nauttii poikkeuksellisen vahvaa suojaa, valokuvaajan suojaa. Valokuvan ottajalla on aina yksinomainen oikeus määrittää valokuvan käytöstä riippumatta siitä, ylittääkö valokuva teoskynnyksen. Valokuvaajan suoja on voimassa kaikilla valokuvilla 50 vuotta kuvan ottamisesta, jollei valokuvaaja ole muuta määrittänyt esimeksiksi lisensoinnilla.
Pohdittaessa kuvien käyttöä laajemmin, kannattaa tutustua ainakin seuraaviin tekijäoikeusneuvostonlausuntoihin:
Muiden aineistojen osalta kannattaa katsastaa seuraavat lausunnot:
Oppimateriaaleja erityisesti verkkoon laadittaessa tulee aina muistaa tarkistaa käytetyn materiaalin, kuten kuvien tekijänoikeudet. Muiden laatimien materiaalien ja kuvien linkittäminen omaan materiaalin on sallittua, jos asiayhteydestä selkeästi käy olmi, että kyse on jonkun muun tuottamasta materiaalista. Lisäksi tulee muistaa, ettei linkitykselläkään pidä saattaa toisen materiaalia julkisesti saataville, jos ei se sitä ole jo ennestään.
