Yhteistoiminnallista TVT:n opetuskäyttöä oppimassa

Koulututsteknologian hyödyntäminen opetuksessa on hieman haasteellinen asia opettaa eteenkin korkeakoulussa, jossa on sekä opettajat että opiskelijat tottuneet luennoivaan opetustapaan. Tavoitteena oli jo viime syksynä kokeilla jotain uutta, mutta viidennen (+n) vuoden opiskelijoita oli vähän haasteellista saada muutamaan opiskelutottumuksiaan. Näin ollen ajattelin nyt kevään aikana tuoreempien opiskelijoiden kanssa kokeilla ideaa uudelleen.

Lähtötilanne oli siis se, että opetussuunnitelman mukainen opintojakso alkoi tammikuun alussa. Vaihtoehtoina olisi ollut perinteinen opettajan suunnittelema ja vetämä opintojakso tai jotain muuta. Itse päädyin tekemään jotain muuta. Tavoitteena on keskustella opintojaksolla mahdollisimman paljon, aktivoida opiskelijoita itse etsimään käsiteltävään teemaan liittyvää tietoa, soveltaa erilaisia yhteistoiminnalisia rakenteita sekä tietoteknisiä sovelluksia sekä antaa päätösvaltaa kurssin asioista myös opiskelijoille.

Ensimmäiset kaksi tapaamiskertaa käytettiin lähtötilanteesta keskustelemiseen: millaista on hyvä opetus, millainen on hyvä opettaja ja mitkä asiat tällä hetkellä puhututtavat koulumaailmaa. Näiden keskustelujen koontina saatiin opintojakolle sisältöteemat. Sisältöteemojen valinnassa hyödynnettiin AnswerGarden -sovellusta, joka muodostaa opiskelijoiden kirjaamista teemoista/sanoista (max 20 merkkiä) sanapilven. Mitä useampi vastaaja on saman teeman kirjoittanut, sitä isommalla se sanapilveen tulee.

AnswerGardenista saatu sanapilvi teemoista

Opettajan ominaisuudessa sain käyttää veto-oikeutta ja karsia teemoista ne, joita käsitellään muilla opintojaksoilla, kuten samanaikaisopetus ja sosiaalinen media. Lisäksi joitakin teemoja yhdistettiin, kuten mobiilioppiminen ja BYOD. Lisäksi ulkomaiden esimerkit ja välineet otettiin koko opintojakson kantavaksi teemaksi, joten niitä käydään läpi jokaisen teeman yhteydessä. Lisäksi sain lisätä teemoihin yhden oman teemaan, jonka katsoin listalta puuttuvan ja se on (yllättäen) tulevaisuuden taidot ja niitä edistävät opetusmenetelmät.

Kevään teemat ovat kootusti seuraavat:

1. OPS 2014
2. Tietotekniikan oppiaineen arvopohja
3. Tulevaisuuden taidot ja niitä edistävät opetusmenetelmät
4. Sähköiset yo-kirjoitukset
5. Tekijänoikeudet
6. Ohjelmoinnin opetus perusopetuksessa
7. Mobiilioppiminen ja BYOD
8. Pelit, pelinomaisuus ja pelillisyys
9. Erilaiset oppijat ja eriyttäminen
10. Vaihtoehtoiset opetusmenetelmät, esim. flipped classroom
11. Avoimet oppimateriaalit
12. Arviointi
13. Tulevaisuuden visio

 Alku näyttää lupaavalle ja mielekkäälle ainakin näin opettajan näkökulmasta. Kerron myöhemmin lisää ;-)

Pedagogisen viihtymisen käsikirja

Sainpa käsiini puolivahingossa uunituoreen (2014) kirjan "Rakenna oppiva ryhmä - Pedagogisen viihtymisen käsikirja". Teoksen ovat kirjoittaneet Rauno Haapaniemi ja Liisa Raina. Siis aivan mahtava kirja!

Olen lukenut kirjaa vasta kolmisenkymmentä sivua, mutta pakko hehkuttaa jo tässä vaiheessa, että jo on aivan upea kirja. Miten kirjoittajat onnistuvatkin kuvaamaan opettajantyötä ihan oikeasti eikä mitenkään kaunistellen. Vaikka en olekaan vielä koko kirjaa lukenut, niin voin lämpimästi jo nyt suositella tätä kaikille opettajille tai opettajaksi aikoville. Tämä on pakko ahmia pikimmiten loppuun.

Kerron sitten myöhemmin parhaat palat, mitä kirjasta jäi konkreettisesti käteen ...

Yhteistoiminnallisuutta opetukseen

Olen tällä viikolla yrittänyt kehitellä uusia ideoita syyskuun puolivälissä alkavaan opetukseen. Haasteena on yhteistoiminta: miten saada osallistujat tekemään jotain (mitä?) yhdessä, jos jokainen tekee opetuksen aikana omaa kehitystyötään itsenäisesti? Olen lueskellut alan kirjallisuutta toistaiseksi vielä melko laihoin tuloksin.

Kuva: http://carriebjackson.wordpress.com

Parhaat ideat olen tähän mennessä löytänyt Timo Saloviidan (2006) kirjasta "Yhteistoiminnallinen oppiminen ja osallistava kasvatus". Saloviita esittelee kirjassaan erilaisia tekniikoita yhteistoiminnallisuuden lisäämiseksi. Osa tekniikoista on hieman liian yksinkertaisia(?) omaan tarkoitukseeni ja moni tekniikka on lähinnä yhteistoiminnallisuuden opetteluun. Muutama idea kuulostaa kuitenkin kehittämisen arvoiselta.

1. Kolmivaiheinen haastattelu: tehtävä aloitetaan paritehtävänä, jossa molemmat parista kertovat vuoronperään omalle parille oman näkemyksensä käsiteltävästä asiasta. Tämän jälkeen kaksi paria yhdistetään neljän hengen ryhmäksi ja aiemmista pareista nyt tienen kertoo parin näkemyksen ryhmälle; ei siis omaansa. Näin käydään kaikki ryhmän jäsenet läpi. Lopuksi otetaan vielä opettajajohtoinen yhteeenveto kaikista näkemyksistä.
2. Ryhmähaastattelu: neljän hengen ryhmä haastattelee vuorollaan kutakin ryhmän jäsentä sovitun ajan. Muut ryhmän jäsenet siis tekevät vuorossa olevalle haastateltavalle kysymyksiä annetusta teemasta.
3. Vuorokierros: opettaja antaa neljän hengen ryhmille listan käsiteltävistä asioista, joista kukin ryhmässä vuoron perään kertoo oman mielipiteensä.
4. Kysymyskortit (hieman muunneltuna): Osallistujat kirjoittavat ryhmissä kysymyskortteja käsiteltävään aiheeseen liittyen. Jos ryhmästä löytyy myös vastaus, niin se kirjoitetaan kortin kääntöpuolelle. Avoiiksi jääviin kysymyksiin etsitään vastausta koko osallistujajoukolta. Lopuksi opettaja tarkistaa kysymys-vastausparit sekä vastaa avoimiksi jääneisiin kysymyksiin.

Kuva: http://www.agenciasdecomunicacion.org/

Muutama kehittelemisen arvoinen idea löytyi myös Linda Kavelin Popovin (2010) kirjasta "Reilu, reipas ja vastuuntuntoinen - 52 keinoa vahvistaa hyvää käytöstä". Tuossa kirjassa mainittiin menetelmät "Salainen kaveri" ja "Paras ystävä -aivoriihi". Kirjan menetelmät on kehitetty hyvän käytöksen vahvistamiseen, mutta nuo pari menetelmää olisi sovellettavissa myös yhteistoiminnallisuuden osana.

1. Salainen kaveri: opetustuokion aluksi arvotaan osallistujien joukosta jokaiselle ns. salainen kaveri, jonka tehtävänä on seurata kaverin onnistumisia ja raportoida niistä opetustuokion lopuksi. Tätä menetelmää voisi mielestäni soveltaa myös siten, että salaisen kaverin tehtävänä on kehua, ideoida ja kannustaa toista tämän omassa toiminnassa.
2. Paras ystävä -aivoriihi: kirjan menetelmässä pohditaan, mitä hyviä ominaisuuksia parhaalla ystävällä on. Tätä voisi mielestäni soveltaa siten, että pohditaan parasta ideaa, ts. mitä hyviä ideoita ryhmän jäsenellä on.

Näillä ideoilla ei ehkä vielä ihan koko syksyn kestävää opetusta saada yhteistoiminnallisemmaksi, mutta hyvä alku tässäkin jo on.

Mitähän seuraavaksi lukisi?

Mikä ihmeen MOOC?

Maailmalla kohistaan paljon MOOCeista. Mielenkiintoisen kirjainyhdistelmän taustalla on ajatus avoimesta, kaikkien saatavilla olevista ajasta ja paikasta riippumattomasta verkkokurssista, jossa ei välttämättä ole perinteistä suoritusta, mutta osassa saa niin halutessaan myös sertifikaatin kurssin suorituksesta.

Massiiviset avoimet verkkokurssit (Massive Open Online Course, MOOC) ovat laajoille opiskelijajoukoille avoimesti (maksuttomasti) tarjottavia verkkototeutuksia, joiden toteutus- ja jakelutavat vaihtelevat palveluntarjoajasta riippuen. Yleisenä tavoitteena on kuitenkin mahdollistaa uudenlainen ajasta ja paikasta riippumaton ja avoin opiskelun hyödyntäen yhteisöllistä oppimista verkossa. Ensisijaisesti MOOCit avaavat siis opiskelumahdollisuuden myös niille, joilla ei formaaliin tai tietyn sisältöiseen koulutukseen olisi muuten pääsyä. Pelkkä tiedonlähteille pääsy ei kuitenkaan vielä takaa oppimista, vaan ideana on hyödyntää informaalin oppimisen antia ja yhdistää se formaaliin oppimiseen.

MOOCeja voidaan hyödyntää mm. personoiduissa opinpoluissa, valinnaistarjonnan lisäämisessä, täydennyskoulutuksessa, opintojen tutustumiskursseina sekä kertauskursseina. MOOCeja voidaan käyttää myös käänteisen opetuksen tapaan, jolloin opiskelijoille tarjotaan muualta organisoidun verkkokurssin suorituksen tueksi omassa oppilaitoksessa lähiopetusta ja/tai -ohjausta (Hiidenmaa 2013).

Meillä Suomessakin puhutaan yleisesti MOOCeista, mutta meidän koulutuskentässä oikeampi nimitys näille tuotoksille olisi pieni avoin verkkokurssi (Small Open Online Course, SOOC), jossa osallistujia ei ole satojatuhansia, kuten MOOCeissa, vaan "vain" satoja tai tuhansia osallistujia. Muuten periaate on sama kuin edellä kuvatuissa MOOCeissa.

Perinteisempi verkko-opetuksen toteutusvaihto on myös saanut uuden nimen ja kirjainlyhenteen: pieni suljettu verkkokurssi (Small Private Online Course, SPOC). Tähän kategoriaan menisi varmasti suurin osa Suomessa viime vuosina toteutetuista verkkokursseista jo siksikin, että toteutus on usein jollain suljetulla alustalla (Optima, Moodle, Frontier, Blackboard, ...) ja osallistujajoukko koostuu tietystä vuosikurssista (kymmeniä tai maksimissaan satoja opiskelijoita).

Kyse ei siis ole mistään uudesta ilmiöstä: suuressa maailmassa on vain annettu uusi nimitys noille käsittämättömän suurille toteutuksille, jollaisista meillä Suomessa saadaan vain haaveilla - tai itse en ainakaan ihan heti keksi toteutusta, jolle Suomessa saataisiin satoja tuhansia osallistujia, kun ei meillä ole millään alalla niin suuria opiskelijamääriäkään ;-)

Meillä Suomessa MOOCeista kohistaan lähinnä Helsingin yliopistossa, mutta todellisuudessa heilläkin on kyse SOOCeista, sillä ei noista vielä niin massiivia toteutuksia ole kehkeytynyt :-)

Hiidenmaa, P. (2013), Jos vastuaus on mooc, mikä on kysymys? Koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenia, Helsingin yliopisto. Saatavilla verkossa os. http://ok.helsinki.fi/wp-content/uploads/2014/01/Jos_mooc_on_vastaus.pdf